Täytyy myöntää että aina ei ihan ymmärrä täysin mitä hevosten päässä liikkuu.. Eilen olimme `rauhallisella` maastolenkillä toisen tallilla asuvan ratsukon kanssa. Hevosilla oli jostain syystä ylimääräistä virtaa vaikka muille jakaa, olisivat mielellään vain laukanneet kohti auringonlaskua..   Noh sitten kun olimme lähdössä kotiinpäin pellolta niin Viivi sai herneen nenään ja ei suostunut menemään eteen eikä taaksepäin, jäkitti vain paikallaan. Ja hevosen luonteen tuntien kovat otteet eivät toimi ollenkaan. Siinä sitten maanittelin hevosta liikkelle ja lopulta suostui peruuttamaan hallitsemattomasti ja eikös siinä ollut heinän valtaama oja (jota ei tosiaankaan nähnyt) jonne sitten tupsahdettiin. Hevonen ei onneksi mennyt paniikkiin ja kömmin kaikessa rauhassa hevosen selästä pois kun tunsin että nyt lähti hevonen alta. Sitten päätin että talutan hevosen kotiin n.puolen kilometrin matkan ja menen uudestaan selkään vasta tallin pihassa. Ei muuta kun uudestaan maastoon ja lähimmälle pellolle jossa saa ratsastaa. Siellä Viivi toimi moitteettomasti ja oli niinkuin äsken ei olisi tapahtunut mitään..

Tämä oli toinen kerta kun Viivi meni ns. lukkoon eli ei ottanut mitään apuja vastaan vaan käpertyi itseensä. Luulen että syynä oli se että koska en antanut hevosen mennä niin reippaasti kun olisi itse halunnut, ja jouduin ottamaan kovemmin suusta kiinni että ei olisi rynnätty pukkilaukkaa kohti kotitallia, niin Viivi meni jotenkin täysiin lukkoon tilanteessa ja koki ainoan vaihtoehdon olevan täysin paikalleen pysähtymisen.